keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Duuuunissa

VAROITUS!!!! Seuraava kirjoitus sisältää vinkumista ja valitusta, ei heikkohermoisille :P Lupaan, ettei tällaisia tekstejä enää tule ja oikeasti työssäoppimispaikassani on välillä ihan hauskaa.

Olen siis täällä Londonissa tekemässä töitä. Töitä, joista en tiennyt ennen tänne saapumista mitään. Mutta nyt tiedän. Olen tehnyt töitä jo kolme päivää. Ja voisin jo lopettaa... :)

Meitä on yhteensä 4 harjoittelijaa tässä koulussa, 2 saksalaista, jotka ovat jo olleet elokuusta asti siellä. Ja sitten ollaan me. Meillä kaikilla neljällä on oikeastaan 3 hommaa hoidettavana, jotka kiertävät. Eli siis, joka päivä pitää viedä posti, siivota luokkahuoneet seuraavaa päivää varten ja hoitaa respaa. Paras noista on postin vieminen. Se tapahtuu jo klo 16.00 aikoihin, joten töistä pääsee ajoissa pois, jos ei joudu hoitamaan iltarespaa eikä siivoamaan luokkia :/

Minä. Töissä. What else can I say?
Työajat ovat virallisesti joka päivä 9.00-17.30. Oikeasti pääsen töistä pois vasta joskus kuuden aikoihin. Koululla on respan yhteydessä kirjasto, jossa opiskelijat saavat viipyä 18.oo asti. Sen jälkeen paikka pitää siivota ja järjestellä, sammutella kaikki laitteet ja laittaa paikat lukkoon. Luokkahuoneissa oppilaat saavat olla klo 17.30 asti, siis siihen asti, jolloin pitäisi päästä jo kotiin. Sen jälkeen, kun viimeisetkin panostajat on saatu ajettua luokista kirjastoon, alkaa luokkien siivoaminen. Ei siis mitään mahdollisuuksia päästä ajoissa kotiin :(

Ja respassa täytyy vastailla puhelimeen... Se on ihan ok niin kauan, kun puhelin ei soi. Mutta valitettavasti se soi. Puhelimeen vastailu on oikein mukavaa silloin kun soittajat vain puhuvat selkeää englantia. Mutta suurinosa soittajista pölöttää asiansa hirveän nopeasti, ja epäselvästi. Eikä ole mukava pyytää toista tavaamaan nimeään moneen kertaan peräkkäin.


Tämä kaikki ehkä olisi helpommin sulateltavissa, jos etukäteen olisi kerrottu, mitä täällä joutuu tekemään. Tietysti saan pyöritellä exceleitäkin aina välillä, joka siis on oikeasti minun alaani ja jota luulin täällä tulevani tekemään, mutta minusta luokkahuoneitten siivoamisen voisi mainita etukäteen, sekä myöskin sen, että oikeasti pääsee kotiin vasta kuudelta tai sen jälkeen. Olisi ollut myös vähän aikaa valmistautua jollain tavalla tuohon puhelimessa puhumiseen, nyt vain laitettiiin jo heti toisena työpäivänä hoitamaan respaa ja vahtimaan kirjastossa olevia oppilaita. Myönnän, että koska en tiennyt tulevia työtehtäviäni, suostuin oikeastaan mihin vain. En vain odottanut tällaisia tehtäviä.

Noniin, enköhän nyt ole saanut vuodattaa tarpeeksi :D Taidanpa tästä lähteä haistelemaan Londonilaisia tunnelmia ja etsiä paikan, jossa näytettäisiin Chelsea - Manchester United -peli. Ja ehkä selviän hengissä huomisestakin työpäivästä. Kai näihinkin tehtäviin tottuu ja kyllähän ne kehittävät kielitaitoa.. Täytyy vain osata asennoitua oikein. Joten:


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Londonissa

Täällä ollaan, mä oon ihan okei! Tai jotain sellaista. Köpiksen kentältä päästiin ja laskeuduttiin vihdoin viimein tänne Londoniin, Heathrown lentokentälle. Selvisin passintarkastuksesta, vaikka virkailija kovasti virnuilikin ainakin 8 vuotta vanhalle passikuvalleni. Napattiin matkalaukut mukaan ja sitten tämä reissu oikeastaan pääsikin vasta alkamaan.

Aluksi suunnistettiin kohti maanalaista, ostettiin Oyster Cardit (eli siis periaatteessa ladattavissa olevat liput julkiseen liikenteeseen). Matkustaminen on Londonissa aivan älyttömän kallista. "Zon€t", €li alu€€t, 1-3 käyttöön kuukaud€n ajaksi -> r€ilusti yli sata €uroa. Siis aivan hirvittävä määrä rahaa. Mutta minkäs teet. Opiskelijakortilla olisi päässyt halvemmalla, mutta sitä varten täytyy Londonissa viihtyä pitempään kuin 2 kuukautta.

Mutta siis, pääsimme Weeran kanssa tämän valtavan taloudellisen takaiskun jälkeen vihdoin maanalaiseen, ja siitä eteenpäin homma sujuikin erittäin hyvin.


(Olen meidän perheestä ainoa, joka on todella todistettavasti käynyt Hammersmithissä)

 Majapaikasta saadut ohjeet eivät pettäneet, ja niinpä klo 15.30 olimme vihdoin saapuneet määränpäähämme. Herätys aamulla Londonin aikaa klo 02.00, perillä Londonissa Londonin aikaa klo 15.30. Eikä päivä päättynyt vielä siihen.

Ensin juotiin kupit teetä vuokraemännän ja tämän veljentytön kanssa. Samalla vähän käytiin läpi taloa ja muuta yleistä, esimerkiksi mistä saamme helpoimmin pyydystettyä ruokaa itsellemme. Seuraavaksi tyhjensin matkalaukkuni huoneeni lipastoon ja totesin, että täällä Londonissa on todella kylmä, nimenomaan sisällä, ei niinkään ulkona. Olihan minua varoitettu monta monituista kertaa, että talot ovat Englannissa kosteita ja ikkunoissa ei ole kunnon eristeitä ja vetää ja on viimaa ja luita alkaa kolottaa. Mutta ei tullut mieleenkään, että täällä voisi olla NÄIN kylmä. Kun vain olisi jokin laite, jolla mitata mun huoneen lämpötila, niin saisin ladottua kunnon faktat pöytään. Mutta täällä on siis kylmä.


Muuten huoneeni on kyllä oikein viihtyisä, jopa isompi kuin omani kotopuolessa (vink, vink)... Sänky on pehmeä ja säilytystilaa vaatteille on tarpeeksi. Tosin, mitään mihin olisin saanut ripustettua henkareita, ei täällä ole. Mutta jos siis huoneessa on kylmä, niin suihkussa käynti vasta tuskaa olikin... Ensinnäkin, katsokaa nyt tätä:


Mitenköhän tuollainen tsydeemi toimii? Ja sitten, sellaiset henkilöt jotka ovat ehkä joskus käyneet Englannissa suihkussa, muistatte varmaan, millaisella voimalla vesi tulee tuosta suihkusta ulos, vai mitä? No painovoimalla tietenkin. Vesi valuu hiljaksiin ilman minkäänlaista painetta. Ihan hiljaa ja vähän kerrallaan. Siinä hommassa ehti tulla kylmä, vaikka koko kylpyhuone höyrysi.

Yritän kuitenkin ottaa kaiken kokemuksen kannalta, nämä negatiiviselta vaikuttavat asiatkin. Hiustenkuivaajalla saa kivasti lämmitettyä huonetta, jossa muuten taisi vihdoin mennä patteri oikeasti päälle. Ensi kerralla sitten tiedän ottaa matkalaukkuun kuumailmapuhaltimia tai ehkä jopa ilmalämpöpumpun. No jaa, leikki sikseen. Jos nämä hienosti teetä hörppivät engelsmannit pysyvät hengissä tällaisissa astemäärissä, niin miksen minäkin?


Noniin, eiköhän olisi aika mennä nukkumaan

Jeg er nu i Dansk

Viime keväästä asti odotettu matka kohti Lontoota alkoi virallisesti vihdoin tänään klo 04.00 aamulla, kun heräsin. 1. lento on selvitetty, kentälle ehdittiin ajoissa, lento lähti 06.55 siis aivan liian aikaisin, ja konekin oli suunnilleen aikataulussa. Pikkuisen tuntui nousu ja lasku korvissa, mutta mitään pahempia oireita ei ainakaan vielä ole ilmaantunut. Toivottavasti ei seuraavallakaan lennolla korvat pahemmin mene lukkoon. Nyt istuskellaan täällä Kööpenhaminan lentokentällä ja odotellaan.


Nälkä vähän iski ja hankin sellaisen "lentokenttähinnoitellun" kinkku-juusto-suolakurkku-majoneesi-jokintuntemattomaksijäänytpunainenainesosa- leivän. Koulussa kehotettiin ottamaan tähän blogiin kuvia varsinkin ruoka-annoksista, mutta valitettavasti ehdin jo syödä tuon malliesimerkin tanskalaisesta ruokakulttuurista :( ehkäpä seuraavasta voileivästäni tulee netti-ihme ja se saavuttaa 15 minuuttisensa julkisuudessa.

Tässä nyt sitten vain odotellaan hiljaksiin, että jatkolennon lähtöaika, 12.05 paikallista aikaa, tulisi. Ihan ystävällisenä neuvona siis, kannattaa itse varailla tällaiset lennot, voi joutua odottelemaan jatkoyhteyksiä useamman tunninkin, jos joku muu varailee. Mutta mikäs tässä istuessa, voisi ottaa vaikka pienehköt nokoset, jäi yöunet jollain tavalla vähän välistä viime yönä.


P.S. Pyydän jo valmiiksi anteeksi kuvien huonolaatuisuutta ja epäselvyyttä, mutta siis Kööpenhaminan lentokenttää ne yrittävät kovasti esittää.... Halusin vaan jotain kuvia tähänkin saada :)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Pakkauspanikointia vol.3

Kengät!!! Kengät puuttu. Mutta nyt on nekin mukana. Nyt pitäisi olla kaikki mukana. Toivottavasti kaikki on mukana...


17 tuntia lennon lähtöön... Nyt alkaa vähän jo jännittää, että mitäs jos sitä tässä onnistuu vielä mokaamaan kellojen siirtämisen kanssa? Ja vaikka myöhästyy lennolta? Toisaalta, ensi yönä ei luultavasti paljoa nukuta, joten enköhän ihan ajoissa ehdi Helsinki-Vantaalle. Eli ainoa asia, mitä tässä nyt enää voi tehdä:


Kohta mennääääääääääääään.........

perjantai 26. lokakuuta 2012

Pakkauspanikointia vol.2

Pakkasin. Tyhjensin laukun. Pakkasin uudestaan. Poistin puolet kamoista. Lisäsin tavaraa matkalaukkuun. Otin tavaroita pois ja laitoin niitä taas takaisin. Vaihdoin tavaroiden paikkoja. Koulukirjat alimmaiseksi. Koulukirjat keskelle. Ei, sittenkin alimmaksi... Ja sitä rataa.

Llopulta vihdoin olin suht tyytyväinen, poistettuani aikas paljon erilaisia mahdollisesti tarvittavia tuotteita, punnitsin matkalaukun. Ensimmäistä kertaa punnitsin. Ja mitä vaaka näyttää? Lentoyhtiön painoraja per matkalaukku oli mielestäni 23kg. Ja minun matkatavarani painavat (rumpujen päristystä, jännitys nousee ja kädet hikoavat) NELJÄTOISTA PILKKU KOLME KILOA. Siis 14,3kg. Siis 8,7kg ylimääräistä tilaa....

Joten minulla on nyt vahva aavistus siitä, että olen unohtanut jotakin hyvin hyvin tärkeää ja hyvin hyvin painavaa. Tai no tietysti, huom rakkaat ystäväiseni, tuliaiset tulevat painamaan paljon ja viemään suuren osan tuosta "ylimääräisestä" tilasta. Mutta mitä puuttuu?? Noin 24h aikaa selvittää totuus 8,7 ylimääräisestä kilogrammasta.... 
" I'm federal agent Jack Bauer, and today is the longest day of my life. "



Stay tuned  ;)





lauantai 20. lokakuuta 2012

Pakkauspanikointia vol.1

Tämä on nyt tällainen ensimmäinen panikointi, aloin tuossa vihdoin oikeasti miettimään, mitä kaikkea tarvitsen mukaan. Joten:

Miten mä yleensä saan kaiken mukaan?!?!?!? 



Alkaa pikkuhiljaa olla tosi kyseessä. Kahdessa kuukaudessa tarvii hirrrrveesti tavaraa, viikko enää aikaa mietiskellä, mitä kaikkea ja miten sitä kaikkea pitäisi saada tungettua matkalaukkuun.

Onneksi on internet. Nopea googlaus:
" Suunnittele asukokonaisuudet valmiiksi. T-paidat kannattaa ostaa matkamuistoina paikanpäältä. Rikki menevät aina keskelle. Survo ja runno. Istu päälle. Jätä tilaa tuliaisille. Jätä kaikki "ehkä tarvittava" pois. Laita joku muu pakkaamaan. Anna vaimon pakata. Anna äidin pakata. Anna miesten pakata, kaikki tarpeeton jää pois. "
Lyhyen tutkimukseni tulos: nyt vaan annan ensin jonkun muun naispuolisen henkilön (eli äiti) pakata mun matkalaukun, sitten annan jonkun miespuolisen henkilön (eli isä) käydä sen läpi ja lopulta ostan kaikki tavarat vain suoraan paikanpäältä. Pitäiskö kokeilla? Ei taloudellisesti ehkä kovin kannattavaa.

Jos nyt vaikka vahingossa lyhyehkön mielenhäiriösi aikana, joka muuten johti jo muun muassa tämän blogin avaamiseen ja lukemiseen, sattui mieleen juolahtamaan jokin matka/pakkausvinkki, sen saa jakaa Koko Maailmalle tuossa alla, kommenteissa.

torstai 4. lokakuuta 2012

Keltainen Ovi ja Sali

Hetki vierähti, etten mitään kirjotellut. On ollut vähän kiireitä kirjoitusten sun muiden ylimääräisten ja elämää häiritsevien asioiden kanssa. Vaikka oikeastaan on kyllä ollut todella vaikea keskittyä paljon muuhun kuin lähtemiseen, lähinnä vähän pelonsekaisin tuntein sitä ajattelen.
Mutta ehdinhän mä jotain "asiaakin" tänään kirjoitella (=

Asia osuus alkaa tästä:

Tässä on se Keltainen Ovi (the Yellow Door // englannistin ihan itse), jonka takana pitäisi pari kuukautta asustella. Oikein englantilaisen näköinen talo. En tiedä, kenen auto kuvassa on, mutta mielestäni se on bemari :D


Ja tässä sitten olisi läheinen valtakunnansali, jossa muutama kokous olisi tarkoitus käydä kuokkimassa ja tutustua uusiin, toivottavasti/luultavasti mahtaviin ja hyviin ystäviin. Google Mapsin mukaan noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Keltaisesta Ovesta, ei siis mikään kovin pitkä matka.


Salilla kokoontuu 2 srk:a; Muswell Hill ja Highgate. En ole vielä päättänyt kumman kokouksien kävijämäärää aion vahvistaa. Tosin, toisella srk:lla on sunnuntain koksa 10.00 ja toisella 13.00. Kumpikohan tulee otettua, hmmm...? 
Ehkä käyn tutustumassa molempiin ja päätän sitten, kumpaa klubia kannatan.

Kannattamisesta tuli muuten mieleeni, kyllä vain arvasit oikein, VALIOLIIGA!!!! Eli tämä menee nyt ihan off-topic, mutta jatka ihmeessä lukemista, koska minä jatkoin kirjoittamista.
 Lontoossa olisi aika hyvät mahdollisuudet päästä katsomaan huippufutista, pitää vain ottaa selville otteluaikatauluja sun muita ja hommata jostain liput. Ehkä joku paikallinen ystävä osaa auttaa. Jos vaikka vahingossa pääsisi katsomaan Chelsean tai Arsenalin peliä/pelejä. Kyllä se Queens Park Rangerskin kelpaa. Tai oikeastaan ihan sama mikä joukkue, kunhan olisi englantilaista jalkapalloa <3


Koko tapahtuma olisi niin paljon enemmän kuin FC Hongan pelit Tapiolan Urheilupuistossa. Tai ainakin suurempi ja reilusti tunnelmallisempi. Eli parempi. Torres, Drogba, Gerrard, Suarez, Ferdinand ja Silva... åjjåj (: